Bujinkanissa harjoitellaan varsin kattavalla arsenaalilla joka on vahvasti klassisiin japanilaisiin aseisiin painottuva, koska lajimme juuret ovat yhdeksässä japanilaisessa taistelu järjestelmässä (ryu). Bujinkan ei ole kuitenkaan koryu laji, joka näkyy myös modernien ja improvisoitujen välineiden käytössä meidän harjoittelussa.

Miekat

Harjoittelemme useilla erilaisilla miekoilla, perinteisen japanin rauhan aikakauden katanan lisäksi. Yleisimmät näistä ovat suora kaksiteräinen miekka, tachi (taistelu/kenttämiekka), nodachi (raskas "kahdenkäden" taistelukenttä miekka), ninja to (piilotettu miekka tai naamioitu miekka), kodachi (lyhyt miekka), wakishaki (kumppani miekka). Harjoittelemme useilla erilaisilla aseilla, jotta ymmärtäisimme erilaisten miekkojen ominaisuudet tavalla joka antaa meidän soveltaa niitä riippumatta minkälainen teräase käteemme saattaakin ilmaantua taistelutilanteessa. Osa teräaseesta ovat suunniteltu olemaan kevyitä ja nopeita taistelussa, toiset taas ovat raskaita ja hitaita, terät saattavat teräviä tai tylsiä. Riippuen näistä ominaisuuksista aseita käsitellään eri tavalla, tilanteen antamien mahdollisuuksien mukaan.

Kun harjoitellaan miekoilla, on hyvä ymmärtää myös ympäristö ja aikakausi jossa kyseistä asetta käytettiin. Aikoinaan vain harvoilla oli teräaseita ja rahvas käytti keppejä tai kiviä. Kun rauta alkoi yleistyä teriä oli enemmän saatavilla ja oli tarpeen alkaa suojaamaan itseään panssarilla, tähän aikaan aseet kehittyivät tämän trendin mukaan paremmiksi panssaroituja vastustajia vastaan. Sotien loputtua, kun siviili elämässä ei käytetty enää panssareita, oli kevyempi ja helpommin mukana kulkeva miekka oli käytännöllisempi.

Kepit

Yleisimmät harjoituksissa nähtävät kepit ovat rokushakubo (n.180 cm pitkä keppi), jo (kainoloon ylettyvä keppi,) hambo (katkaistu rokushakubo), yojibo (on iso tukki, jota käytettiin sotakentillä murskaamaan vastustajia ja rikkomaan linjoja). Bujinkanissa on useita kouluja joiden kautta opetetaan keppi taistelua. Keppi on sinänsä hyvin käytännöllinen ase ja siitä on helppo keksiä useita käytännön sovellutuksia. Aikoinaan sotureiden on ollut tärkeää osata keppitaistelua, sillä varsiaseitten rikkoutuminen taistelussa oli karua totuutta, jolloin jäljellä olevaa vartta piti myös osata hyödyntää tehokkaasti. Nykyään keppi on edelleen käytössä yleisesti rähinöissä sekä viranomaisten toimissa, aseen ajattomuus näkyy hyvin tässä.

Varsiaseet

Eniten harjoituksissa näkyvät varsiaseet ovat yari (keihäs), naginata (varren päässä oleva kaarevaterä), bisento (raskaan varren päässä oleva raskas terä). Aikoinaan japanissa keihäs oli yleisin niin rahvaan kuin aateliston käyttämä ase taisteluissa, koska se oli tehokkaampi panssaroitua vastustajaa vastaan, kuin miekka yksinään. Bujinkanissa harjoitellaan suorateräisen keihään lisäksi erilaisilla koukku ja ristikärkisillä keihäillä. Naginata on nykyään japanissa naisenaseen maineessa koska sen varsi mahdollistaa fyysisesti heikomman henkilön antamaan voimakkaita iskuja/ viiltoja. Aikoinaan sitä käyttivät myös miehet ja se oli erityisen suosittu sohen budhalaisten soturimunkkien keskuudessa. Bisento oli erityisesti rahvaan käyttämä raskas versio nagitatasta, jolla oli varsin helppoa murskata panssaroitu vastustaja aseen painolla.

Narut/ketjut

Harjoittelemme useilla erilaisilla joustavilla aseilla kuten kusarifundolla (hambon mittainen kettinki, jonka päissä on painot), kusari kamalla (sirppiin kiinnitetty kettinki) ja kyoketsu shogella (eritysase joka sisältää koukullisen terän johon on kiinnitetty naru, joka päättyy metalliseen ympyrään ja toimii mm. painona). Käytämme luonnollisesti myös eripituisia naruja ja köysiä harjoituksissa. Tämän tyyppisillä aseilla on maine ninja välineinä, joka ei pidä täysin paikkaansa, useimmat joustavat aseet olivat normaalien soturien keittämiä sovellutuksia haastaviin tilateisiin, eivätkä periydy suoraan ninjutsu kouluista, kyoketsu shogea lukuun ottamatta.
Erikoisaseet

Japanilaisissa kouluissa on usein salaisia menetelmiä ja välineitä, joita ei jaettu julkisesti, jotta niiden yllätysvaikutus ei vähentyisi tai jotta vastustajat eivät tunnistaisi näitä aseiksi ensisilmäyksellä. Näistä salaisuuksista pidettiin visusti kiinni. Esittelen tässä Bujinkanissa julkisesti opetetut välineet, jotka kuuluvat tähän kategoriaan. Tekko/ shuko (piikilliset nyrkkiraudat joita käytettiin myös kiipeilyyn), kunai (Ninjutsu väline jota voitiin käyttää murtautumiseen tai aseena), tessen (teräsviuhka, usein nämä eivät avautuneet ja olivat merkkinä auktoriteetistä), jutte (risti käsi, japanin poliisin ja virkamiesten yleisesti aikoinaan kantama ase, joka on suunniteltu erityisesti miekkaa vastaan), shuriken (heittovälineet tai piilotettavat välineet).

Modernit aseet

Masaaki Hatsumi on sanonut opettavansa elävää budoa, mikä näkyy selvästi hänen kyvyssään käsitellä myös moderneja aseita ja välineitä. Bujinkanissa harjoitteleekin kunnioitettava määrä ihmisiä, jotka ovat kytköksissään valtionsa armeijaan tai poliisi/turvallisuuspalveluihin. Suomessakin on käynyt opettamassa useampi shihan, jotka kouluttavat maansa erikoisjoukkoja. Tuliaseet ja erityisesti aseenriisto kuuluu lajiimme, sen lisäksi harjoittelemme veitsillä useita erilaisia tilanteita vastaan. Myös kyky soveltaa jokapäiväisiä esineitä harjoittelussa on äärimmäisen tärkeää meille. Ennen kaikkea perinteisten aseidenkin harjoittelu tähtää siihen, että voimme välittömästi tunnistaa mahdollisen aseen ominaisuudet, riippumatta siitä mikä se on jos olemme vaarassa ja käyttää sitä itsemme, perheemme ja/tai ympäristömme turvaamiseen.

Erick Ellison