Tervehdys Shinden dojolle

Aloitamme vuoden perusasioiden parissa, niin kuin on ollut tapana
aikaisempinakin vuosina. Harjoittelemme myös miekkaa, kunnes Hatsumi määrittelee muita kohteita taisteluperinteiden tutkimuksessamme.

Painotan, että harjoittelijat tukevat toisiaan ja etsivät esimerkkejä
hyvistä oppilaista, joiden auktoriteetti Bujinkanissa on huomattavasti kyseenalaistamattomampaa kuin heidän omansa. Eli selvästi itseään kokeneempia ihmisiä niin lajin kuin elämänkin piirissä. Toisinaan on tyydyttävä vain toiseen, kun elämän kokemus on hionut särmät, kehon hallinnan esteiden vielä odottaessa hiontaansa.

Nyt varsinkin, kun perustekniikka on tärkeää, pitää havahtua löytämään keinoja sen oppimiselle. Yksi parhaita keinoja oppia perusasioita on opettaa niitä eteenpäin. Tämän tähden vanhempien oppilaiden olisi hyvä
ymmärtää oma vastuunsa nuorempien esimerkkinä. Kukaan ei ole kaikkitietävä ja kaikki tekevät virheitä, joita heidän on hyvä ymmärtää korjata matkan varrella. On ymmärrettävää, että ihmiset pelkäävät vastuuta, mutta ilman vastuuta ei ole kehitystä. Toisinaan matkamme pysähtelee ja takkuilee, mikä kuitenkin on tärkeämpää kuin paikalleen jääminen. Jokainen vanhempi oppilas, joka välttelee opettamista ja vastuun ottamista nuoremma oppilaan ohjaamisesta, kärsii oman kehityksensä pysähtymisestä. Tämä on voitettava, se on haaste harjoittelussa.

Ystävällismielinen keskustelu on tärkeää. Koska lajimme on kehittyvä, on toisinaan hyvä, että kolmaskin osapuoli osallistuu pohtimaan harjoitteiden tai tekniikoiden tekotapoja. On järkevää kysyä vanhemmilta opettajilta, kunhan asiaa on ensin itse pohdittu. Harjoittelussa on kyse aina prosessista, mikä on jokaisella erilainen. On ymmärrettävä, että vastaukset voivat joskus jäädä ilmaan, kunnes joidenkien vastausten summa yhdistyy tulevaisuudessa antaen uusia järkevämpiä kysymyksiä.

Itse olen saanut vastauksina usein sellaista ymmärrystä, mikä asettaa aikaisemman kysymyksen selkeästi sellaiseen tilaan, missä ymmärtää sen olleen vain osa prosessia, mikä ei enään ole olemassa.

Lapsellisella ylimielisellä kilpailuhengellä ei ole sijaa todellisen Budon harjoittelun tiellä. On kuitenkin säilytettävä lapsen mieli ja leikkisyys, jotta erillaiset vaihtoehdot tulevat osaksi prosessia. Dojolla on hyvä kokea epäonnistumisen ja onnistumisen tunteita. Jos välttelee kaikkensa saada jompaa kumpaa tunnetta, ei voi saavuttaa toivottua ymmärryksen tilaa.


Perustekniikka on tärkeää, jos ei ymmärrä tunnetta ei voi kehittyä sen yläpuolelle. Tunneäly on myös asia, mitä pitää kehittää, jos siinä on puutteita. Tämä on vaikea alue monille. Harjoitelkaamme hyvää käytöstä ja vahvaa perustaa nyt.

Toivon teille antoisaa ja hyvää vuotta 2009 !

Lauri Jokinen Dojo Cho Bujinkan Shinden Dojo Finland